Historiaa

Katsaus voimistelu- ja urheiluseura Kuulan alkuvuosiin 1909-1934

"Voimistelu ja urheiluseura "Kuula" on syntynyt hyvin vaatimattomissa oloissa sen syntysanat on lausuttu Alitalon vanhassa matalassa ja hyvin ränsistyneessä tuvassa, joka enne vanhaan oli ollut Hulvelan viinapolttimo. Oli synkkä syysilta 2. atventtisunnuntain vuonna 1909. Istuimme iltaa kuluttamassa, miten paraiten voitiin joukko naapurien nuoria miehiä ja minä, muistan Arvo Lindgvistin ja Kaarlo Alifrälsin. Tuli puheeksi että jotain sopivampaa ja hupaisempaa ajan kulua olisi hankittava kun tämä "norrin" pelikin tuntuu niin nololta. Kääntyi puhe voimisteluun ja merkitykseen työntekijäin ruumiille. Miehet valtasi innostus asian hyväksi siihen määrään että päätettiin kutsua nuoria miehiä kokoon Tapaninpäivänä asiasta keskustelemaan. Kutsua noudattikin äärettömän suuri joukko, ihan tupa täyttyi miehistä. Päätettiin perustaa pitäjään voimisteluseura nimiehdotuksena oli Kuula, Pohja ja Viesti, joista ensimainittu hyväksyttiin nimeksi. Seuran ensimmäiseen johtokuntaan valittiin jäseniksi Viktor Tulonen, Uuno Lauren, T. Helander, K. Lindgvist, rahastonhoitajaksi E. Vuorio, kirjuriksi Huugo Tulonen, puheenjohtajaksi Lauri Mäki."

Näin kirjoitteli sanasta sanaan Voimistelu- ja Urheiluseura Kuulan "Pöytäkirjat n:o 1:n" alkuun seuran ensimmäinen puheenjohtaja Lauri Mäki kenties joitakin vuosia myöhemmin kuin perustaminen oli tapahtunut. Samasta tekstistä ilmenee myös se, että palokunnallakin oli aikomus perustaa voimisteluseura, mutta Kuula ehti ensin. Niinpä sovittiin, että Kuula liittyy palokunnan yhteyteen ja ne jäsenet, jotka liittyvät palokuntaankin saavat sen jäsenmaksuista puolet alennusta. Palokunta lupautui hankkimaan hyvitykseksi urheiluvälineitä; 36 voimistelusauvaa, kuulan, keihään ja kiekon. Ehtona oli kuitenkin, että seuran mahdollisesti irtaantuessa palokunnasta, niin hankitut välineet jäävät kunnan haltuun. En tiedä tarkoittiko kunta palokuntaa vai Raision kuntaa.

Dokumentointia

Varsinainen Kuulan ensimmäinen tallessa oleva pöytäkirja on kirjoitettu vasta 14. tammikuuta 1912. Edellä lainaamani Lauri Mäen teksti päättyy sanatarkasti: "Olen vaan piirtänyt näitä mietelmiäni paperille, kun kaikki vanhat pöytäkirjat on hukattu, niin kirjoitin ulkomuistista, ajattelin että vastaisuudessa kun seuramme toiminta on levinnyt laajemmalle ja ensimäiset jäsenet poistuneet tavalla tahi toisella, niin nämät rivit luovat jonkinlaista valoa Raision urheiluelämän alulle."

Tämä ensimmäinen pöytäkirjakokoelma päättyy 19. maaliskuuta 1922 pidettyyn kokoukseen, jonka kirjurina oli Lauri Nieminen. Näitä musteella käsinkirjoitettuja, tarkkoja ja mielenkiintoisia pöytäkirjoja löytyy vuosilta 1922-31, 1931-33, 1934-41 ja 1942-53. Aionkin esityksessäni pitäytyä pääasiassa näissä seuran aivan alkuajan vuosissa, joista tämän päivän ihmiset eivät juurikaan tiedä.

Nurjaa suhtautumista alussa

Alkuvuosina paikkakunnalla erityisesti naisväestö suhtautui urheiluun kielteisesti. Vähän yli kolme viikkoa seuran perustamisesta eräskin emäntä oli syyttänyt urheilijoita aidan rikkomisesta. Yksi isäntämies juovuspäissään tuumi, että "ko te siel pienen aika harjoittelet niin kyl siit tulee punakaart". Kuula keräsi jo heti alkuajoista lähtien rahaa iltamilla, mutta monet eivät uskaltaneet antaa huonetta, kun pappi oli vihainen jne. Onneksi kaikki eivät olleet vastaan, vaan lahjoituksia saatiin kuitenkin monella tavalla. Niminä esiintyvät K. Lindgvist, Juho Eloranta ja Svensson Hintsa. Pitäjän ns. kerma osoitti nyrpeytensä ja erityisesti opiskeleva nuoriso, joka vierasti urheiluaatetta. Kenties nurja suhtautuminen johtui osin myös siitä, ettei etevämmyydestä, syntyperästä eikä hyvistä vaatteista ollut mitään apua urheilussa, vaan harjoittelusta. Kivityömies Lauri Mäen mielestä olisikin pitänyt olla näiden nuorten selässä lappu, jossa olisi lukenut: "Tämän herran koti käsittää 4 manttaalia, taikka näissä housuissa astelee ylioppilas". Asiaan toi korjauksen, kun Pappilan Eliel eli maisteri Heikki Nurmio muutti suunnan esiintymällä Kuulan hyväksi.

Ensimmäisiä toimintoja

Samassa ensimmäisessä kirjassa mainitaan mm., että seuran ensimmäiset hiihtokilpailut oli aikomus järjestää talvella 1910, mutta lumen vähyyden takia ne siirrettiin talveen 1911. Ensimmäinen kilpailu oli 30 km 20 asteen pakkasessa Raisionlahdella, jossa oli 5 km:n rata, lähdettiin kiertämään 2 min välein. Osanottajia oli seitsemän, joista vain kolme hiihti maaliin. Voittaja oli Lauri Mäki ajalla 2 tuntia 24 minuuttia 34 sekuntia.

Myös urheilun piiritoiminta alkoi jo 1910 luvun alulla, joka on todettavista koko piiriä koskevista kilpailuista ja piirin kokouksista, joihin valittiin seurasta edustaja. Eräinä toiminnan muotoina olivat kylien väliset kilpailut. Siihen aikaan oli mm. heittolajeissa (kuula, kiekko ja keihäs) kilpailuja, joissa tulos muodostui molempien käsien yhteistuloksesta. Valmennuksesta oltiin kiinnostuttu alusta alkaen. Haluttiin tietoa eri lajeista ja eräästä pöytäkirjasta ilmenee, että päätettiin ostaa U. Aaltosen kirjoittama"Painitaito" -niminen kirja, jonka hankkiminen annettiin tehtäväksi Lauri Mäelle. Seura valitsi myös vuosittain miesten ja naisten voimistelunopettajat harjoituksiin. Varsinaisia valmentajiahan ei silloin ollut.

Seuran toiminta vilkastui ja alkuvuosien jäsenjoukko kasvoi tasaisesti vuosittain ollen 40 vuonna 1914, josta se ei kohonnut vuosiin. Vasta vuonna 1934 lähestyttiin sataa jäsentä, joka todettiin vuosikertomuksessa olleen 96, joista naisia 31. Vuonna 1916 perustettiin haaraosasto Rantakulmalle (lienee Pansion suunnalla) maaliskuun 26. päivänä. Perustavassa kokouksessa ei tiedetty millaiset säännöt ja toimintamuodot sille pitäisi tehdä, mutta P Liuku valittiin ottamaan selvää. Kesäkuun 28. päivänä pidettiin urheilukentän saunan hajottamistalkoot ja sen jälkeen kestit. "Jos tahtovat sellaiset miesjäsenet tulla, jotka eivät ole talkoissa, pääsevät 50 p:n maksusta."

Iltamat

Urheilun lisäksi oli toimintamuotona todella runsaasti iltamia, joihin harjoiteltiin kuvaelmia, lausuntaa jne. Iltamat korostuvat voimakkaasti seuran toiminnassa. Aina, kun tarvittiin rahaa järjestettiin iltamat. Esim. vuoden 1927 tuloista iltamat tuottivat 54%. Kuulalla oli kaikkien alkuvuosien periaatteena, ettei velkaa tehty. Mieluimmin piti olla säästössä vähän. Sama periaate on Kuulalla tänäkin päivänä, pl. aika 1960-luvun lopulla ikävin seurauksin. Seura lähti mukaan 1919 Seuratalo Oy:öön ostaen sen osakkeita. Oli tärkeää saada iltamien pitopaikka. Eräänä pitopaikkana oli joskus Naantalin Kaivohuone. Vaikka seura keräsikin rahaa pääasiassa itselleen, niin asiakirjoista ilmenee lahjoitus Suomen Punaiselle Ristille ja Olympialaiskomitealle lahjoitettiin vuonna 1 928 250 markkaa, joka oli yhden iltaman tulot.

Kilpailut

Vuoden 1921 asiakirjoista voidaan todeta, että oli talvi-, kevät- ja kesäurheilua. Talvella oli luonnollisesti hiihtoa, keväällä murtomaajuoksua ja kesällä kymmenottelua, johon kuuluivat lajeina 100 m, 400 m ja 1500 m juoksuina, pituus- ja korkeushyppy, kolmiloikka, kuulantyöntö ja keihäänheitto. Ottelun 10. laji olikin vaihteleva siten, että ensimmäisenä kesänä oli 3000 m, toisena seiväshyppy ja kolmantena moukarinheitto ja sitten taas uusi kierto. Kymmenottelun lajit käytiin läpi kolmena suorituskertana. Jos ei pystynyt jostain syystä osallistumaan ennalta ilmoitettuun suorituskertaan, sai lääkärintodistuksella luvan rästisuorituksiin. Kaikissa eri kausien kilpailuissa jaettiin viidelle parhaalle palkinnot.

Seuran sisämestaruuskilpailut esiintyvät ensimmäisen kerran 1917, jolloin kilpailtiin vauhdittomissa hypyissä, pituus, korkeus ja kolmiloikka. Kilpailu oli kolmiottelu, jossa pisteet laskettiin silloisen yleisen pistelaskennan mukaan. Mukana oli painonnostokin kahdella kädellä. Kilpailut olivat iltamien yhteydessä.

Kuula otti kansakoulujen väliset hiihtokilpailut järjestettäväkseen vuonna 1917 ostaen niihin myös palkinnot.

Seuralla oli heti alkuvuosista alkaen paini ohjelmassa, vaikkei siitä suuremmin pöytäkirjoihin kirjoiteltu, mutta vuodelta 1926 todetaan, että V- ja U-seura Jyry Kaarinasta pyysi ostaa ja päätettiin myydä kaikki kolme mattoa heille 1500 markan hinnasta ja laitetaan raha pankkiin painimattotilille.

Löysin naisten ensimmäiset kilpailut asiakirjoista jo vuodelta 1911 ja lajina oli hiihto. Naisilla ei ollut alkuvuosina muita lajeja voimistelun lisäksi, mutta he olivat muuten seuran toiminnassa aktiivisesti mukana. On kuitenkin monia vuosia, ettei naisten tuloksia löydy asiakirjoista lainkaan.

Tyypillistä seuran alkuajoille oli, ettei junioreille ollut omia kilpailuja pl. koulujen väliset hiihdot. Vasta elokuussa 1928 päätettiin pitää 3-ottelu alle 16-vuotiaille, lajeina 60 m, kuula ja korkeus. Lisäksi pidettiin juniorikilpailu, johon sai osallistua nuori, joka ei ollut saavuttanut seurojen järjestämissä miesten kilpailuissa 4. sijaa parempaa sijoitusta. Lajit olivat kuula, keihäs, korkeus, pituus, 100 m ja 400 m. Pojat olivat nähtävästi osallistuneet aiemmin miesten kilpailuihin. Seuraavalla vuosikymmenellä poikien kilpailuja tuli eri ikäryhmiin.

Vuonna 1930 aloitettiin yleisurheilun kehittämiseksi 6-ottelu Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton säännöin ja pistelaskutavoin. Ottelu käytiin kiertopalkintosääntöjen mukaan samana päivänä heinäkuussa johtokunnan ilmoittamana päivänä. Kilpailut tuli ilmoittaa tolppailmoituksina neljä päivää ennen. Lajeina olivat 100 m, 800 m, kuula, keihäs, pituus ja korkeus. Kiertopalkinnon oli lahjoittanut kultaseppä Salmela. Samaan aikaan tulivat kiertopalkinnot myös hiihtoon ja murtomaajuoksuun. Naisten sarjoista ei ole kirjoitettu mitään.

Valmennus kehittyi ja ensimmäisen kerran vuosikokouksessa 18.1.1931 valittiin harjoitusohjaajat yleisurheiluun, talviurheiluun ja poikatyöhön. Aikaisemminhan oli valittu vain voimistelunopettajia miehille ja naisille.

Seuraottelut

Ensimmäiset seuraottelut löytyvät vuodelta 1922, jolloin Kuula otteli Naantalin Löylyn ja Maskun Katajan kanssa. Kiertopalkinto ostettiin yhdessä. Seuraavana vuonna Vahdon, Paattisten ja Ruskon urheiluseurat tiedustelivat voisiko Raision Voimistelu ja Urheiluseura Kuula ottaa osaa näiden suunnittelemaan 6-otteluun, johon Kuula vastasi kieltävästi. Kuula ei lähtenyt Marttilan V- ja U-seura kutsumiin piirin hiihtomestaruuskilpailuihinkaan 1934.

Yhteenveto kilpailulajeista

Voimistelu ja hiihto olivat ne lajit, jotka olivat vahvasti mukana heti alusta alkaen. Seuran pyöräilijät kuuluivat piirin parhaimmistoon vuonna 1913 ja laji jatkui aina 60-luvun alkuun. Soutu oli vain pienen ajan harrastuksena tavallisilla veneillä Pansion kyläosaston piirissä. Uintia harjoitettiin hiukan aivan alkuaikoina. Paini oli alkuvuosina suosiossa ja molskit tehtiin talkoovoimin, mutta harrastus herpaantui ja päällysmolskista naiset neuloivat esiripun näyttämölle. Pesäpallossa seuralla oli vahva joukkue ja vuonna 1934 liityttiin pesäpalloliittoon. Jalkapallo oli hetken kuvassa 40-luvulla ja lentopallo sekä jääkiekko 50-luvulta vuoteen 1962, jolloin Kuula luopui kaikesta palloilusta. Suunnistus tuli mukaan 40-luvun puolivälissä jatkuen edelleen. Painonnosto oli mukana melkein alusta asti muutamia vuosia ja se nosti päätään 50-luvun lopulla, mutta innostus kesti vain muutamia vuosia. Yleisurheilun voidaan katsoa kuuluneen seuran ohjelmaan alusta alkaen ja suorituspaikkojen parannuttua sillä alueella alkoi tulla menestystä ollen ehdottomasti tärkein urheilumuotomme.

Saavutukset

Suuria saavutuksia seuran alkuvuosina ollut, koska kilpailu tapahtui pääasiassa seuran sisällä, kylien välisinä ja seuraotteluina. Vuonna 1931 oli kirjattu vuosikertomukseen pienen maalaisseuran huomattavin saavutus seuran voimistelijajoukkueen mestaruus tulokassarjassa Varsinais-Suomen piirin voimistelumestaruuskilpailuissa Salossa 25.4. saavuttaen 41,2 pistettä 50:stä mahdollisesta. Saman vuoden vuosikertomuksessa mainitaan mm.: "Kuula on pitäjässämme ainut seura tosiasiallisesti, joka on ottanut urheilun edistämisen asiakseen. Koska kaikki tiedämme, mikä merkitys urheilulla on ihmiseen sekä henkisesti että ruumiillisesti, toivomme, että seura tulevana toimintavuotenakin jatkaa tätä suurimerkityksellistä työtään, jotta urheilu ei pitäjässämme lakastuisi, vaan veisi sen harjoittamat yhä kauniimpiin saavutuksiin ja voittoihin."

Rekisteröinti

Voimistelu- ja Urheiluseura Kuulan yleisessä kokouksessa 27.2.1927 todettiin SVUL:ltä tulleen tiedon mukaan, ettei seuraa ollut vielä rekisteröity. Päätettiin heti ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin ja jätettiin valmistelut johtokunnan huoleksi. Kuula oli ollut taloudellisten seikkojen takia palokunnan alaisena, mutta "vanhat velat maksettuaan katsoi kokous Kuulan täysin itsenäiseksi ja päätti esittää asian myös palokunnalle". SVUL:ltä tulleet mallisäännöt luettiin läpi ja keskusteltiin niissä esiintyvistä seikoista.

Seuran kokoukset

Seuran kokoukset olivat hyvin täsmällisiä ja yhdistyslain pykälät huomioon ottavia. Pöytäkirjaa pidettiin yksityiskohtaisesti käsin musteella kirjoittaen. Johtokunnat valittiin yleensä lippuäänestyksellä. 1920-luvulla puheenjohtaja Oiva Ritalahden aikaan tavaksi laulaa kokouksissa, josta yhtenä esimerkkinä 20.1.1929 Seuraintalolla pidetystä vuosikokouksesta seuraava kirjaus: "1§ Vuosikokous katsottiin lailliseksi ja aloitettiin laulamalla, "Jos sydän mulla puhdas on _ _"". Myös muut toimihenkilövalinnat sujuivat hyvin ja tehtävät vaihtuivat välillä kunnes 30-luvun alkupuolella alkoi kuohua, jota valaiskoon seuraava kertomus.

"Vuonna 1932 ei meinattu vuosikokouksessa saada seuralle puheenjohtajaa lainkaan. Kaikki ehdokkaat toinen toisensa jälkeen kieltäytyivät jyrkästi runsaan tunnin kestäneen kiihkeän keskustelun aikana. Lopuksi monivuotinen puheenjohtaja ja uranuurtaja Oiva Ritalahti suostui ehdolla, ettei hänen tarvitse osallistua iltamien järjestämiseen. Vuonna 1934 ankara kinastelu ja riita jatkui puheenjohtajuudesta, jonka vuosikokouksen sihteeri kirjasi suorastaan häpeälliseksi. Kukaan ehdokkaista ei halunnut ottaa vastaan tehtävää. Oiva Ritalahden puheenvuoron jälkeen päätti Yrjö Vuorela ottaa tehtävän vastaan."

Samassa kokouksessa jätettiin kaksi Kuulan tyttöä johtokunnan ulkopuolelle ja annettiin paikat miehille. Katsottiin tyttöjen olevan tarpeellisia johtokunnassa vain yleisten asioiden käsittelyssä kuten esim. iltamien järjestäminen, jolloin he saivat tulla paikalle johtokunnan ulkopuolisina. Naisten syrjiminen näkyi kilpailutoiminnassa jo aiemminkin ja nyt miehet halusivat heidän paikkansa johtokunnastakin. Iltamien ravintolapalveluihin naiset kelpasivat hyvin.

Johtokunta ei hyväksynyt aina kaikkia jäsenehdokkaita, vaan hylkäsi osan perustellen:"Seura säilyttää mieluummin pienen ja hyvän jäsenmäärän kuin suuren ja huonon." Mm. huonosta käytöksestä saatettiin erottaa seurasta ja joutua vähintään tarkkailun alle. Seura piti tehtävänään "kehittää ja kasvattaa jäsenistään terveitä ja reippaita kansalaisia Isänmaalleen".

teksti: Ilkka Hanski